Song | Punainen Viiva |
Artist | Timo Rautiainen |
Album | Sarvivuori |
Download | Image LRC TXT |
Niin on onnea ja iloa | |
vielä; | |
päiviä on pakassa | |
paljon... | |
Vaan mitä vastaat, kun | |
kysytään, että paljonko? | |
Onnea; onnesi on käsillä | |
tässä lyhyessä hetkessä | |
jossa kesä on kadonnut… | |
Syksy talveksi taipuu jo. | |
Niin on yksi aivan alussa | |
mutta toinen on jo lopussa: | |
riuhtoo vaisuilla voimillaan, | |
kohti harmautta raahustaa. | |
Nyt voit hyvästisi toivottaa | |
ja myös hyväksyä, että maa | |
nielee sen minkä synnytti | |
eikä aio palauttaa. | |
Tuon hetken tullen me muistamme sen; | |
muistamme kadonneet, kuolleet, | |
jotka jo otettiin sinne pimeän syliin. | |
Muistamme sen vääjäämättömyyden; | |
rakkaimman ihmisen | |
nimi kaikesta katoaa. | |
Viiva vedetään sen yli. | |
Kuolema kulkee täällä päällä maan, | |
tekee joukossamme tekojaan: | |
antaa aikamme kulua, | |
kunnes lähtömme määrittää. | |
Niin on onnea ja iloa | |
vielä | |
päiviä on pakassa | |
paljon… | |
Pois niitä otetaan, | |
mutta montako jää? |
Niin on onnea ja iloa | |
viel | |
p ivi on pakassa | |
paljon... | |
Vaan mit vastaat, kun | |
kysyt n, ett paljonko? | |
Onnea onnesi on k sill | |
t ss lyhyess hetkess | |
jossa kes on kadonnut | |
Syksy talveksi taipuu jo. | |
Niin on yksi aivan alussa | |
mutta toinen on jo lopussa: | |
riuhtoo vaisuilla voimillaan, | |
kohti harmautta raahustaa. | |
Nyt voit hyv stisi toivottaa | |
ja my s hyv ksy, ett maa | |
nielee sen mink synnytti | |
eik aio palauttaa. | |
Tuon hetken tullen me muistamme sen | |
muistamme kadonneet, kuolleet, | |
jotka jo otettiin sinne pime n syliin. | |
Muistamme sen v j m tt myyden | |
rakkaimman ihmisen | |
nimi kaikesta katoaa. | |
Viiva vedet n sen yli. | |
Kuolema kulkee t ll p ll maan, | |
tekee joukossamme tekojaan: | |
antaa aikamme kulua, | |
kunnes l ht mme m ritt. | |
Niin on onnea ja iloa | |
viel | |
p ivi on pakassa | |
paljon | |
Pois niit otetaan, | |
mutta montako j? |
Niin on onnea ja iloa | |
viel | |
p ivi on pakassa | |
paljon... | |
Vaan mit vastaat, kun | |
kysyt n, ett paljonko? | |
Onnea onnesi on k sill | |
t ss lyhyess hetkess | |
jossa kes on kadonnut | |
Syksy talveksi taipuu jo. | |
Niin on yksi aivan alussa | |
mutta toinen on jo lopussa: | |
riuhtoo vaisuilla voimillaan, | |
kohti harmautta raahustaa. | |
Nyt voit hyv stisi toivottaa | |
ja my s hyv ksy, ett maa | |
nielee sen mink synnytti | |
eik aio palauttaa. | |
Tuon hetken tullen me muistamme sen | |
muistamme kadonneet, kuolleet, | |
jotka jo otettiin sinne pime n syliin. | |
Muistamme sen v j m tt myyden | |
rakkaimman ihmisen | |
nimi kaikesta katoaa. | |
Viiva vedet n sen yli. | |
Kuolema kulkee t ll p ll maan, | |
tekee joukossamme tekojaan: | |
antaa aikamme kulua, | |
kunnes l ht mme m ritt. | |
Niin on onnea ja iloa | |
viel | |
p ivi on pakassa | |
paljon | |
Pois niit otetaan, | |
mutta montako j? |