| Yeah | |
| Tää on viimenen | |
| Ja sit ei oo enää | |
| Ja se menee näin | |
| Tää ei oo yksinäiseten laulu, tää on kylmäks palanu aamu | |
| Tulva nousee mun huoneessa, kun myrsky karkaa suonista | |
| Pidätä henkee suon luomissa, aavikko pakenee puolestas | |
| Tippunu valonsäteet eteen, hajal lattial tuijotan vaan | |
| Elo karkaa loisteputkista | |
| Ja kun etit mua viimeseen maanrakoon, löydät mut lähel aurinkoo | |
| Kaiut leikkaa katuu, ikävä sisällä sulkee suun | |
| Vedä se takas ennen kun kasvot on juuttunu | |
| Epäkunnossa mun ääni maanalla painetta | |
| Mä kasvatin vahingossa mustan aukon, kun mä etin avaruutta | |
| Kantanu kylmiä väreitä mukana alusta asti tuu mukaan | |
| Helppo ommella sielu kii, kävellä loppuun silmät kii | |
| En oo enää se jäbä malmin metsäs | |
| Selkä kohti maailmaa ja valonsäteet peräs | |
| Pitämäs piilos lasihautaa enkeli reppuseläs | |
| Valmiina lähteen vaan sen takii, ettei maailmaa tuu peräs | |
| Tää paine pakenee huoneesta, sormista kuolleista | |
| Sähkö laskeutuu, kunnes ikkunat särkyy kurvissa | |
| Pidätä henkee uudestaan, vuori mun luureissa | |
| Ihaillen totuuden tuoksu kadunmiehen puheissa | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei enää | |
| Ei enää, ei ketää | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ketää | |
| Ei enää, ei mitää | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei enää | |
| Ei enää, ei ketää | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ketää | |
| Ei enää, ei mitää | |
| Mitä nyt törmää jäbään | |
| Siistii et on eri meininki | |
| Kun katon taaksepäin, kaupunki kasvaa väärinpäin | |
| Ylösalasin roikkuu, ja soittaa ikuista torkkuu | |
| Jälleen kerran myöhässä, mut kaamos kävi yökylässä | |
| Ja käski lähettää terveiset, toivottavasti paranet | |
| Hajataitto hävinny pois, ystävä antaa levyt pois | |
| Kuiskaa mun perään, mä tiesin et sä heräät | |
| Ei enää metsää, ei enää | |
| Ei kestä, ei värejä pimeydestä | |
| Vaan kaikki yhdessä | |
| Kipinä kummaltkin puolelta, astuu alas vuoteelta | |
| Kohottamassa katonrajaan, ettimässä huomista | |
| Ei patinaa, kuparinauha kauniina | |
| Neliraituri päälle, ja ghettotyylit nauhottaa | |
| Ei kapinaa, eli ne ne nurkat rauhottaa | |
| ääriviivat pakenee pois, unettomuus on kaukana | |
| Ei tyhjäkäyntiä, esittämässä ihmistä | |
| Mä päästin irti, ja elän silti | |
| Kiitos, ulos | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei enää | |
| Ei enää, ei ketää | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ketää | |
| Ei enää, ei mitää | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei enää | |
| Ei enää, ei ketää | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ketää | |
| Ei enää, ei mitää | |
| Ulos | |
| Ulos | |
| Ulos | |
| Ulos |
| Yeah | |
| T on viimenen | |
| Ja sit ei oo en | |
| Ja se menee n in | |
| T ei oo yksin iseten laulu, t on kylm ks palanu aamu | |
| Tulva nousee mun huoneessa, kun myrsky karkaa suonista | |
| Pid t henkee suon luomissa, aavikko pakenee puolestas | |
| Tippunu valons teet eteen, hajal lattial tuijotan vaan | |
| Elo karkaa loisteputkista | |
| Ja kun etit mua viimeseen maanrakoon, l yd t mut l hel aurinkoo | |
| Kaiut leikkaa katuu, ik v sis ll sulkee suun | |
| Ved se takas ennen kun kasvot on juuttunu | |
| Ep kunnossa mun ni maanalla painetta | |
| M kasvatin vahingossa mustan aukon, kun m etin avaruutta | |
| Kantanu kylmi v reit mukana alusta asti tuu mukaan | |
| Helppo ommella sielu kii, k vell loppuun silm t kii | |
| En oo en se j b malmin mets s | |
| Selk kohti maailmaa ja valons teet per s | |
| Pit m s piilos lasihautaa enkeli reppusel s | |
| Valmiina l hteen vaan sen takii, ettei maailmaa tuu per s | |
| T paine pakenee huoneesta, sormista kuolleista | |
| S hk laskeutuu, kunnes ikkunat s rkyy kurvissa | |
| Pid t henkee uudestaan, vuori mun luureissa | |
| Ihaillen totuuden tuoksu kadunmiehen puheissa | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Mit nyt t rm j b n | |
| Siistii et on eri meininki | |
| Kun katon taaksep in, kaupunki kasvaa v rinp in | |
| Yl salasin roikkuu, ja soittaa ikuista torkkuu | |
| J lleen kerran my h ss, mut kaamos k vi y kyl ss | |
| Ja k ski l hett terveiset, toivottavasti paranet | |
| Hajataitto h vinny pois, yst v antaa levyt pois | |
| Kuiskaa mun per n, m tiesin et s her t | |
| Ei en mets, ei en | |
| Ei kest, ei v rej pimeydest | |
| Vaan kaikki yhdess | |
| Kipin kummaltkin puolelta, astuu alas vuoteelta | |
| Kohottamassa katonrajaan, ettim ss huomista | |
| Ei patinaa, kuparinauha kauniina | |
| Neliraituri p lle, ja ghettotyylit nauhottaa | |
| Ei kapinaa, eli ne ne nurkat rauhottaa | |
| riviivat pakenee pois, unettomuus on kaukana | |
| Ei tyhj k ynti, esitt m ss ihmist | |
| M p stin irti, ja el n silti | |
| Kiitos, ulos | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Ulos | |
| Ulos | |
| Ulos | |
| Ulos |
| Yeah | |
| T on viimenen | |
| Ja sit ei oo en | |
| Ja se menee n in | |
| T ei oo yksin iseten laulu, t on kylm ks palanu aamu | |
| Tulva nousee mun huoneessa, kun myrsky karkaa suonista | |
| Pid t henkee suon luomissa, aavikko pakenee puolestas | |
| Tippunu valons teet eteen, hajal lattial tuijotan vaan | |
| Elo karkaa loisteputkista | |
| Ja kun etit mua viimeseen maanrakoon, l yd t mut l hel aurinkoo | |
| Kaiut leikkaa katuu, ik v sis ll sulkee suun | |
| Ved se takas ennen kun kasvot on juuttunu | |
| Ep kunnossa mun ni maanalla painetta | |
| M kasvatin vahingossa mustan aukon, kun m etin avaruutta | |
| Kantanu kylmi v reit mukana alusta asti tuu mukaan | |
| Helppo ommella sielu kii, k vell loppuun silm t kii | |
| En oo en se j b malmin mets s | |
| Selk kohti maailmaa ja valons teet per s | |
| Pit m s piilos lasihautaa enkeli reppusel s | |
| Valmiina l hteen vaan sen takii, ettei maailmaa tuu per s | |
| T paine pakenee huoneesta, sormista kuolleista | |
| S hk laskeutuu, kunnes ikkunat s rkyy kurvissa | |
| Pid t henkee uudestaan, vuori mun luureissa | |
| Ihaillen totuuden tuoksu kadunmiehen puheissa | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Mit nyt t rm j b n | |
| Siistii et on eri meininki | |
| Kun katon taaksep in, kaupunki kasvaa v rinp in | |
| Yl salasin roikkuu, ja soittaa ikuista torkkuu | |
| J lleen kerran my h ss, mut kaamos k vi y kyl ss | |
| Ja k ski l hett terveiset, toivottavasti paranet | |
| Hajataitto h vinny pois, yst v antaa levyt pois | |
| Kuiskaa mun per n, m tiesin et s her t | |
| Ei en mets, ei en | |
| Ei kest, ei v rej pimeydest | |
| Vaan kaikki yhdess | |
| Kipin kummaltkin puolelta, astuu alas vuoteelta | |
| Kohottamassa katonrajaan, ettim ss huomista | |
| Ei patinaa, kuparinauha kauniina | |
| Neliraituri p lle, ja ghettotyylit nauhottaa | |
| Ei kapinaa, eli ne ne nurkat rauhottaa | |
| riviivat pakenee pois, unettomuus on kaukana | |
| Ei tyhj k ynti, esitt m ss ihmist | |
| M p stin irti, ja el n silti | |
| Kiitos, ulos | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Ulos | |
| Myrkyt kaatuu ulos | |
| Ei seittii, ei en | |
| Ei en, ei ket | |
| Ulos | |
| Kadota musta ulos | |
| Ei kotii, ei ket | |
| Ei en, ei mit | |
| Ulos | |
| Ulos | |
| Ulos | |
| Ulos |