Song | Rva Ruusunen |
Artist | Anssi Kela |
Album | Nummela |
Download | Image LRC TXT |
Katselen kattoon, ääniä kuuntelen | |
taas rouva ruusunen selloaan soittaa | |
tunnen tän biisin oon kuullut ennenkin | |
siihen on sanatkin joita mä en muista | |
Hän yläkertaan muutti asumaan | |
jälkeen sen Jokimaan joka joutui linnaan | |
katselen kattoon, soittoaan kuuntelen | |
ja kuvittelen sen mitä sillä on päällään | |
Se on hieno nainen, rouva Ruusunen | |
rauhaa saa mä en, häntä vain mietin | |
kerran me mentiin hissillä kahdestaan | |
sillä on muovikasseissaan voita ja piimää | |
ja mä niin tahdoin tunteeni tunnustaa | |
mut suustain tuli vaan, et "onks sulla kelloo?" | |
Ja kusipäinen on pieni äijä sen | |
herra Ruusunen, se pikku Hitler | |
sellainen nainen ansaitsis parempaa | |
antaisin mitä vaan, sellainen nainen | |
Mut vielä tää muuttuu, ensiksi tietenkin | |
työnnän sen Hitlerin jätekuiluun | |
ja rouva R:n, sen mä vien etelään | |
johonkin lämpimään, en säästä missään | |
mut ne sen kersat - ne saa jäädä pakkaseen | |
ne seiniin piirtelee ja kusee hissiin |
Katselen kattoon, ni kuuntelen | |
taas rouva ruusunen selloaan soittaa | |
tunnen t n biisin oon kuullut ennenkin | |
siihen on sanatkin joita m en muista | |
H n yl kertaan muutti asumaan | |
j lkeen sen Jokimaan joka joutui linnaan | |
katselen kattoon, soittoaan kuuntelen | |
ja kuvittelen sen mit sill on p ll n | |
Se on hieno nainen, rouva Ruusunen | |
rauhaa saa m en, h nt vain mietin | |
kerran me mentiin hissill kahdestaan | |
sill on muovikasseissaan voita ja piim | |
ja m niin tahdoin tunteeni tunnustaa | |
mut suustain tuli vaan, et " onks sulla kelloo?" | |
Ja kusip inen on pieni ij sen | |
herra Ruusunen, se pikku Hitler | |
sellainen nainen ansaitsis parempaa | |
antaisin mit vaan, sellainen nainen | |
Mut viel t muuttuu, ensiksi tietenkin | |
ty nn n sen Hitlerin j tekuiluun | |
ja rouva R: n, sen m vien etel n | |
johonkin l mpim n, en s st miss n | |
mut ne sen kersat ne saa j d pakkaseen | |
ne seiniin piirtelee ja kusee hissiin |
Katselen kattoon, ni kuuntelen | |
taas rouva ruusunen selloaan soittaa | |
tunnen t n biisin oon kuullut ennenkin | |
siihen on sanatkin joita m en muista | |
H n yl kertaan muutti asumaan | |
j lkeen sen Jokimaan joka joutui linnaan | |
katselen kattoon, soittoaan kuuntelen | |
ja kuvittelen sen mit sill on p ll n | |
Se on hieno nainen, rouva Ruusunen | |
rauhaa saa m en, h nt vain mietin | |
kerran me mentiin hissill kahdestaan | |
sill on muovikasseissaan voita ja piim | |
ja m niin tahdoin tunteeni tunnustaa | |
mut suustain tuli vaan, et " onks sulla kelloo?" | |
Ja kusip inen on pieni ij sen | |
herra Ruusunen, se pikku Hitler | |
sellainen nainen ansaitsis parempaa | |
antaisin mit vaan, sellainen nainen | |
Mut viel t muuttuu, ensiksi tietenkin | |
ty nn n sen Hitlerin j tekuiluun | |
ja rouva R: n, sen m vien etel n | |
johonkin l mpim n, en s st miss n | |
mut ne sen kersat ne saa j d pakkaseen | |
ne seiniin piirtelee ja kusee hissiin |