| 作曲 : Yrjänä | |
| Mitä ennen olin joskus, kerran, kautta aikojen, | |
| Läpi pettymysten metsäin sama, melkein ikuinen, | |
| Nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut, | |
| Puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan. | |
| Lähemmäksi salaisuutta, lähemmäksi totuutta, | |
| Lähemmäksi maailmalta salattua sydäntä | |
| Luulin tekeväni matkaa avainnippu kädessäni, | |
| Väärät oli avaimet ja portti toisaalla. | |
| Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään. | |
| Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelmättömin, | |
| Pinnistellen raunioilla, vettä jos vain löytäisin, | |
| Hengen, jonka tiedän, luotan, yhä jossain elävän, | |
| Kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta. | |
| Ihoon oli kirjoitettu näkymätön raamattu, | |
| Lukea en osaa enkä tulkita sen merkintöjä. | |
| Joku ehkä kulkenut on loppuun polun toivion, | |
| Ristyksiin ripotellut laulut, jotka totta on. | |
| Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään. | |
| Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään. |
| zuo qu : Yrj n | |
| Mit ennen olin joskus, kerran, kautta aikojen, | |
| L pi pettymysten mets in sama, melkein ikuinen, | |
| Nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut, | |
| Puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan. | |
| L hemm ksi salaisuutta, l hemm ksi totuutta, | |
| L hemm ksi maailmalta salattua syd nt | |
| Luulin tekev ni matkaa avainnippu k dess ni, | |
| V r t oli avaimet ja portti toisaalla. | |
| Silti enp osaa, enp taida viel luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riitt. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhty n | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan l heisyyden sis ll n. | |
| Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelm tt min, | |
| Pinnistellen raunioilla, vett jos vain l yt isin, | |
| Hengen, jonka tied n, luotan, yh jossain el v n, | |
| Kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta. | |
| Ihoon oli kirjoitettu n kym t n raamattu, | |
| Lukea en osaa enk tulkita sen merkint j. | |
| Joku ehk kulkenut on loppuun polun toivion, | |
| Ristyksiin ripotellut laulut, jotka totta on. | |
| Silti enp osaa, enp taida viel luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riitt. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhty n | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan l heisyyden sis ll n. | |
| Silti enp osaa, enp taida viel luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riitt. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhty n | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan l heisyyden sis ll n. |
| zuò qǔ : Yrj n | |
| Mit ennen olin joskus, kerran, kautta aikojen, | |
| L pi pettymysten mets in sama, melkein ikuinen, | |
| Nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut, | |
| Puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan. | |
| L hemm ksi salaisuutta, l hemm ksi totuutta, | |
| L hemm ksi maailmalta salattua syd nt | |
| Luulin tekev ni matkaa avainnippu k dess ni, | |
| V r t oli avaimet ja portti toisaalla. | |
| Silti enp osaa, enp taida viel luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riitt. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhty n | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan l heisyyden sis ll n. | |
| Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelm tt min, | |
| Pinnistellen raunioilla, vett jos vain l yt isin, | |
| Hengen, jonka tied n, luotan, yh jossain el v n, | |
| Kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta. | |
| Ihoon oli kirjoitettu n kym t n raamattu, | |
| Lukea en osaa enk tulkita sen merkint j. | |
| Joku ehk kulkenut on loppuun polun toivion, | |
| Ristyksiin ripotellut laulut, jotka totta on. | |
| Silti enp osaa, enp taida viel luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riitt. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhty n | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan l heisyyden sis ll n. | |
| Silti enp osaa, enp taida viel luovuttaa, | |
| Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riitt. | |
| Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhty n | |
| Kerran kotvan tuntee vieraan l heisyyden sis ll n. |
YouTube Results (More on YouTube)