作曲 : Yrjänä | |
Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu, | |
ja väärässä kuin irvinaaman hampaat. | |
Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja | |
me vain kuuntelemme sanomatta enää sanaakaan, | |
käperrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa, | |
suoritamme kalpenevat päiviemme rituaalit. | |
Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, | |
suitsi mielesi pirut. | |
Jos rakkaus loppuu niin loppuu kaikki | |
ei kujan päässä näy valoa, johon matkaisi kuin kotiin. | |
Ja kun aurinko nousee, se nousee liian myöhään | |
ja kun aurinko nousee, se meidät pyyhkii pois | |
Korppi laulaa puussa jotain ilotonta sävelmää | |
kuin odottaisi pian pääsevänsä silmiemme kimppuun, | |
ja me vain kutistumme, kunnes katoamme kokonaan, | |
virtaamme roskan myötä mereen, joka ei välitä. | |
Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä | |
suitsi mielesi pirut. | |
Ja kaiken minkä kykenet, se tee | |
kuin olisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa. |
zuo qu : Yrj n | |
Olen v r ss, mutta v r ss kuin puu, | |
ja v r ss kuin irvinaaman hampaat. | |
Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja | |
me vain kuuntelemme sanomatta en sanaakaan, | |
k perrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa, | |
suoritamme kalpenevat p iviemme rituaalit. | |
T m on viimeinen el m si, se ymm rr, | |
suitsi mielesi pirut. | |
Jos rakkaus loppuu niin loppuu kaikki | |
ei kujan p ss n y valoa, johon matkaisi kuin kotiin. | |
Ja kun aurinko nousee, se nousee liian my h n | |
ja kun aurinko nousee, se meid t pyyhkii pois | |
Korppi laulaa puussa jotain ilotonta s velm | |
kuin odottaisi pian p sev ns silmiemme kimppuun, | |
ja me vain kutistumme, kunnes katoamme kokonaan, | |
virtaamme roskan my t mereen, joka ei v lit. | |
T m on viimeinen el m si, se ymm rr | |
suitsi mielesi pirut. | |
Ja kaiken mink kykenet, se tee | |
kuin olisi se viimeinen tekosi n kyv n valon maailmassa. |
zuò qǔ : Yrj n | |
Olen v r ss, mutta v r ss kuin puu, | |
ja v r ss kuin irvinaaman hampaat. | |
Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja | |
me vain kuuntelemme sanomatta en sanaakaan, | |
k perrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa, | |
suoritamme kalpenevat p iviemme rituaalit. | |
T m on viimeinen el m si, se ymm rr, | |
suitsi mielesi pirut. | |
Jos rakkaus loppuu niin loppuu kaikki | |
ei kujan p ss n y valoa, johon matkaisi kuin kotiin. | |
Ja kun aurinko nousee, se nousee liian my h n | |
ja kun aurinko nousee, se meid t pyyhkii pois | |
Korppi laulaa puussa jotain ilotonta s velm | |
kuin odottaisi pian p sev ns silmiemme kimppuun, | |
ja me vain kutistumme, kunnes katoamme kokonaan, | |
virtaamme roskan my t mereen, joka ei v lit. | |
T m on viimeinen el m si, se ymm rr | |
suitsi mielesi pirut. | |
Ja kaiken mink kykenet, se tee | |
kuin olisi se viimeinen tekosi n kyv n valon maailmassa. |