| Song | Kaikkivaltiaan peili |
| Artist | CMX |
| Album | Talvikuningas |
| 作曲 : Yrjäna | |
| Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen | |
| ja taivaalliset sotajoukot käskyä vain odottaa | |
| voimakenttäsiipensä hän taittaa, päänsä kallistaa | |
| ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa | |
| "Maailmoiden tuhoaja, elävien jumala | |
| taivaankannen kannattaja, vuori kultainen | |
| ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois | |
| jos kasvoillesi lankeat, se mitä pelastaa" | |
| Tajunta on tyhjä kuten taulu illan hämärässä | |
| jotain silti tihkuu läpi, tuoksu muistojen: | |
| Ensimmänen muisto kovin vaisu, kovin hämärä | |
| on sydämessä piilotettu salaisuuden ovi, | |
| toinen muisto häilyvä kuin kuva harmaa rakeinen | |
| on kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa, | |
| kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista, | |
| neljäs muisto pimeä ja vaarallinen tie. | |
| Ja ääni tuntuu selittävän hiljainen ja vakava | |
| kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut. | |
| Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi | |
| valopisteet tajunnassa tehtäviksi selittää: | |
| Minä muistan suuren kirjan alla pyhän sinetin, sen jonka | |
| esi-äidit maasta kantoi uuden taivaan alle, | |
| minä muistan liitot, sodat, matkat | |
| uudet sopimukset, minä muistan | |
| itseni vain niin kuin muistaa painajaisen. | |
| Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen | |
| ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan | |
| kaatuu järjestelmät, kuolee sanat suuret huulille | |
| ja rauniolla yksinäinen tuulenhenkäys vaeltaa | |
| ja niin kuin silti elänkin on kaikki aikaan siroteltu, | |
| puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain. | |
| Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa, | |
| hiljaisuutta sanattomain tähtiholvien. | |
| Rakkausko, viha, kerran virtas läpi olentoni, | |
| elämä sen kudos, olin siinä lankana | |
| turhaako siis tuokiot ja kaikki tämä sisälläni | |
| uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja. |
| zuò qǔ : Yrj na | |
| Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen | |
| ja taivaalliset sotajoukot k sky vain odottaa | |
| voimakentt siipens h n taittaa, p ns kallistaa | |
| ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa | |
| " Maailmoiden tuhoaja, el vien jumala | |
| taivaankannen kannattaja, vuori kultainen | |
| ne nimi on vain ja nimet otetaan nyt pois | |
| jos kasvoillesi lankeat, se mit pelastaa" | |
| Tajunta on tyhj kuten taulu illan h m r ss | |
| jotain silti tihkuu l pi, tuoksu muistojen: | |
| Ensimm nen muisto kovin vaisu, kovin h m r | |
| on syd mess piilotettu salaisuuden ovi, | |
| toinen muisto h ilyv kuin kuva harmaa rakeinen | |
| on kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa, | |
| kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista, | |
| nelj s muisto pime ja vaarallinen tie. | |
| Ja ni tuntuu selitt v n hiljainen ja vakava | |
| kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut. | |
| Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi | |
| valopisteet tajunnassa teht viksi selitt: | |
| Min muistan suuren kirjan alla pyh n sinetin, sen jonka | |
| esi idit maasta kantoi uuden taivaan alle, | |
| min muistan liitot, sodat, matkat | |
| uudet sopimukset, min muistan | |
| itseni vain niin kuin muistaa painajaisen. | |
| Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen | |
| ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan | |
| kaatuu j rjestelm t, kuolee sanat suuret huulille | |
| ja rauniolla yksin inen tuulenhenk ys vaeltaa | |
| ja niin kuin silti el nkin on kaikki aikaan siroteltu, | |
| puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain. | |
| Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa, | |
| hiljaisuutta sanattomain t htiholvien. | |
| Rakkausko, viha, kerran virtas l pi olentoni, | |
| el m sen kudos, olin siin lankana | |
| turhaako siis tuokiot ja kaikki t m sis ll ni | |
| uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja. |