Song | Kaikkivaltias |
Artist | CMX |
Album | Talvikuningas |
Download | Image LRC TXT |
作曲 : Yrjäna | |
Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa | |
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. | |
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet | |
niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen. | |
Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäitten | |
yöstä muinaisuuden udun, hämärästä painajaisten. | |
Kohta aukeavat taivaat, syöksyy alas laumat enkelten | |
sylit täynnä salamoita, silmät oikeutta hohkaten. | |
Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä | |
kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton. | |
Nyt tappion päivänä, tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alas | |
ja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa: | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää | |
Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy, | |
hahmo pimeässä oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee. | |
Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtää | |
ja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan: | |
"Kuningas sä olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja | |
valtias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä, jatkaa. | |
Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa | |
kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa." | |
Onko maailma rajattu, me sen vankeja; silloin on jumala takana kaiken | |
vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita... | |
Mitä tehdä siis kun tietää, että tarina on lopuillaan. | |
Olkaa viisas, antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan. | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siellä asuvat ne muistot, jotka meidät rakentaa | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siellä asuu aika, joka tähän hetkeen valmistaa | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää | |
"Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt | |
minun hautaani vartioi pisara aamukastetta. | |
Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, | |
minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa." |
zuo qu : Yrj na | |
Taivas alkaa punertaa, se tiet mit odottaa | |
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. | |
Ne lep v t kuin haavoittuneet el imet, niin v syneet | |
niin her kaupunki saarrettu aamuun p iv ns viimeisen. | |
Kohta y st aikain marssii hahmot h rk in siivekk itten | |
y st muinaisuuden udun, h m r st painajaisten. | |
Kohta aukeavat taivaat, sy ksyy alas laumat enkelten | |
sylit t ynn salamoita, silm t oikeutta hohkaten. | |
Kuningas nojaa kultaiseen k teens metallitorninsa sy vereiss | |
kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton. | |
Nyt tappion p iv n, tuomion alla h n katselee valtakuntaansa alas | |
ja kivisin ilmein h n siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa: | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
Ilma huoneen v reilee ja k yt vill varjot p ilyy, | |
hahmo pime ss oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee. | |
Yleisell taajuudella net viimein hel ht | |
ja puhuu niin kuin puhuu ni lopullisen voittajan: | |
" Kuningas s olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja | |
valtias s olit tahdostasi sai el m p tty, jatkaa. | |
P iv n p ttyess kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa | |
kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa." | |
Onko maailma rajattu, me sen vankeja silloin on jumala takana kaiken | |
vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita... | |
Mit tehd siis kun tiet, ett tarina on lopuillaan. | |
Olkaa viisas, antakaa paikka miss seist niin kampean maailman paikoiltaan. | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuvat ne muistot, jotka meid t rakentaa | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuu aika, joka t h n hetkeen valmistaa | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
" Minun hautaani vartioi tuulenhenk ys kevyt | |
minun hautaani vartioi pisara aamukastetta. | |
Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, | |
minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa." |
zuò qǔ : Yrj na | |
Taivas alkaa punertaa, se tiet mit odottaa | |
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. | |
Ne lep v t kuin haavoittuneet el imet, niin v syneet | |
niin her kaupunki saarrettu aamuun p iv ns viimeisen. | |
Kohta y st aikain marssii hahmot h rk in siivekk itten | |
y st muinaisuuden udun, h m r st painajaisten. | |
Kohta aukeavat taivaat, sy ksyy alas laumat enkelten | |
sylit t ynn salamoita, silm t oikeutta hohkaten. | |
Kuningas nojaa kultaiseen k teens metallitorninsa sy vereiss | |
kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton. | |
Nyt tappion p iv n, tuomion alla h n katselee valtakuntaansa alas | |
ja kivisin ilmein h n siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa: | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
Ilma huoneen v reilee ja k yt vill varjot p ilyy, | |
hahmo pime ss oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee. | |
Yleisell taajuudella net viimein hel ht | |
ja puhuu niin kuin puhuu ni lopullisen voittajan: | |
" Kuningas s olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja | |
valtias s olit tahdostasi sai el m p tty, jatkaa. | |
P iv n p ttyess kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa | |
kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa." | |
Onko maailma rajattu, me sen vankeja silloin on jumala takana kaiken | |
vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita... | |
Mit tehd siis kun tiet, ett tarina on lopuillaan. | |
Olkaa viisas, antakaa paikka miss seist niin kampean maailman paikoiltaan. | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuvat ne muistot, jotka meid t rakentaa | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuu aika, joka t h n hetkeen valmistaa | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
" Minun hautaani vartioi tuulenhenk ys kevyt | |
minun hautaani vartioi pisara aamukastetta. | |
Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, | |
minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa." |