Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta | |
Kuljen aamutaivaan alla | |
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja | |
Sydän hakkaa kahtasataa | |
Oli pakko - vaihdoin suuntaa | |
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire | |
Päivä nousee sittenkin... | |
Nyt tiedän mitä sanoa | |
Mieleni maisemassa ainoat maamerkit | |
Ovat jättämäni syvät arvet | |
Juoksen ja koetan suunnata kotiin | |
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika | |
Sulavat tunteet jäätyvät jälleen, | |
Pahoja sanoja ja askel painaa | |
Mustavalkoiseen maailmaan | |
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
EI MINULTA MITÄÄN PUUTU NÄILLÄ MENNÄÄN, EI MIKÄÄN | |
MUUTU | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA | |
Takalukossa on ovi, | |
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa | |
Menneen talven lumia kaikki, | |
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin | |
Päivä kääntyy ehtoon puoleen, | |
Minä käännyn selin ja isken tulta koska | |
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa | |
Ei askeltakaan, ei sanoja | |
En löydä enää tarvetta karata | |
Jos totuus ei pala tulessakaan | |
Oli paluuni oikein ja puhe turha |
El m ni kev t kuin sulaa hulluutta | |
Kuljen aamutaivaan alla | |
Silm t sokeina, jalat rakoilla ja | |
Syd n hakkaa kahtasataa | |
Oli pakko vaihdoin suuntaa | |
Palaan polkuni j lki, nyt on kiire | |
P iv nousee sittenkin... | |
Nyt tied n mit sanoa | |
Mieleni maisemassa ainoat maamerkit | |
Ovat j tt m ni syv t arvet | |
Juoksen ja koetan suunnata kotiin | |
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika | |
Sulavat tunteet j tyv t j lleen, | |
Pahoja sanoja ja askel painaa | |
Mustavalkoiseen maailmaan | |
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
J LJITIN SEN, J LJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
EI MINULTA MIT N PUUTU N ILL MENN N, EI MIK N | |
MUUTU | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO EN VAIHTAA SUUNTAA | |
Takalukossa on ovi, | |
Kynnys on ylitetty viimeist kertaa | |
Menneen talven lumia kaikki, | |
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin | |
P iv k ntyy ehtoon puoleen, | |
Min k nnyn selin ja isken tulta koska | |
Jalkoja viel kin paleltaa... mutta ei kauaa | |
Ei askeltakaan, ei sanoja | |
En l yd en tarvetta karata | |
Jos totuus ei pala tulessakaan | |
Oli paluuni oikein ja puhe turha |
El m ni kev t kuin sulaa hulluutta | |
Kuljen aamutaivaan alla | |
Silm t sokeina, jalat rakoilla ja | |
Syd n hakkaa kahtasataa | |
Oli pakko vaihdoin suuntaa | |
Palaan polkuni j lki, nyt on kiire | |
P iv nousee sittenkin... | |
Nyt tied n mit sanoa | |
Mieleni maisemassa ainoat maamerkit | |
Ovat j tt m ni syv t arvet | |
Juoksen ja koetan suunnata kotiin | |
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika | |
Sulavat tunteet j tyv t j lleen, | |
Pahoja sanoja ja askel painaa | |
Mustavalkoiseen maailmaan | |
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
J LJITIN SEN, J LJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
EI MINULTA MIT N PUUTU N ILL MENN N, EI MIK N | |
MUUTU | |
VIHAAN SINUA IHMINEN | |
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO EN VAIHTAA SUUNTAA | |
Takalukossa on ovi, | |
Kynnys on ylitetty viimeist kertaa | |
Menneen talven lumia kaikki, | |
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin | |
P iv k ntyy ehtoon puoleen, | |
Min k nnyn selin ja isken tulta koska | |
Jalkoja viel kin paleltaa... mutta ei kauaa | |
Ei askeltakaan, ei sanoja | |
En l yd en tarvetta karata | |
Jos totuus ei pala tulessakaan | |
Oli paluuni oikein ja puhe turha |