Song | Eloonjäänyt |
Artist | Stam1na |
Album | Viimeinen Atlantis |
Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava | |
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana | |
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva | |
Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin | |
Nyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä jos hyppäisin | |
Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinko - se laskee, kauniimpana kuin koskaan | |
Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: Ei ole eloonjääneitä | |
Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen | |
Katkaisen pian virran, säästän voimavarani | |
En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni | |
Taistelleen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua | |
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin | |
Emme kontrolloi hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten | |
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta | |
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri | |
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta | |
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää | |
Säilyy kaaos kontrollissa | |
Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden, | |
Matkaa on taitettu liiankin kauan | |
Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois | |
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi | |
Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinani | |
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen | |
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta | |
(Hulluuden me hallitsimme) | |
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri | |
(Muureja me rakensimme) | |
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta | |
(Lopussa me hävisimme) | |
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää | |
Säilyy kaaos kontrollissa | |
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen | |
...jäätikkö suli jossain kaukana, juhla jatkui mutta juoma oli lopussa... | |
...luteet syöpäosastolle, maailman sisällissota oli syttynyt... |
Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava | |
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana | |
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva | |
Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin | |
Nyt j tyisin hengilt pois kyydist jos hypp isin | |
Kerosiini palaa, horisontin yll aurinko se laskee, kauniimpana kuin koskaan | |
Pakkolaskun, tulen, paineen l pi viestin on lyhyesti: Ei ole eloonj neit | |
Musta laatikko, t st selvinnyt ei ihminen | |
Katkaisen pian virran, s st n voimavarani | |
En osaa uida, silti yritt voin kaikkeni | |
Taistelleen pinnan yll, haukkoen happea, suolavett, myrkkyj, huutaen apua | |
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehk oppineet lent m n omin siivin | |
Emme kontrolloi hakien olisi eksyneet reitilt luonnonlakien, vaan n hneet yli rajojen, yli ohjainten | |
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta | |
Mutta korkealta n in miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri | |
nt kin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta | |
Evoluutio j, vain ihminen h vi, ei meit ollu syyt s ilytt | |
S ilyy kaaos kontrollissa | |
Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonj neiden, toivon rippeiden, | |
Matkaa on taitettu liiankin kauan | |
N en kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydist kaiken turhan painon pois | |
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi | |
Nojaan pehme n istuimeen, tallennan tarinani | |
Ja kun meri kutsuu, min kuuntelen | |
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta | |
Hulluuden me hallitsimme | |
Mutta korkealta n in miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri | |
Muureja me rakensimme | |
nt kin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta | |
Lopussa me h visimme | |
Evoluutio j, vain ihminen h vi, ei meit ollu syyt s ilytt | |
S ilyy kaaos kontrollissa | |
Ja kun meri kutsuu, min kuuntelen | |
... j tikk suli jossain kaukana, juhla jatkui mutta juoma oli lopussa... | |
... luteet sy p osastolle, maailman sis llissota oli syttynyt... |