Varjonkukka

	Minä kuljen siellä
	missä maailma
	on pimeä ja
	lohduton.
	Takapihoilla, joissa kukaan ei
	ole leikkinut aikoihin.
	Surkeutta kannan selässäni,
	sydämessäni muistoa sinusta
	ja se muisto vetää
	syvemmälle varjoihin.
	Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
	en kai koskaan vois
	muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
	Ja jos
	päivät olis liian pitkät ja leveät
	ei niiden välissä
	voisi kokea unen kauneutta.
	Maailma tappaa kaiken kauniin,
	mutta sinua en sille anna.
	Pidän salassa sinut,
	Varjonkukaksi kastoin.
	Sotamies voi rakastaa
	kuningatartaan ikuisesti
	vaan koskaan ei kai käy päinvastoin.
	Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
	en kai koskaan vois
	muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
	Ja jos
	päivät olis liian pitkät ja leveät
	ei niiden välissä
	voisi kokea unen kauneutta.
	Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
	en kai koskaan vois
	muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
	Ja jos
	päivät olis liian pitkät ja leveät
	ei niiden välissä
	voisi kokea unen kauneutta.

	Min kuljen siell
	miss maailma
	on pime ja
	lohduton.
	Takapihoilla, joissa kukaan ei
	ole leikkinut aikoihin.
	Surkeutta kannan sel ss ni,
	syd mess ni muistoa sinusta
	ja se muisto vet
	syvemm lle varjoihin.
	Jos ei niin pime y t ll ois,
	en kai koskaan vois
	muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
	Ja jos
	p iv t olis liian pitk t ja leve t
	ei niiden v liss
	voisi kokea unen kauneutta.
	Maailma tappaa kaiken kauniin,
	mutta sinua en sille anna.
	Pid n salassa sinut,
	Varjonkukaksi kastoin.
	Sotamies voi rakastaa
	kuningatartaan ikuisesti
	vaan koskaan ei kai k y p invastoin.
	Jos ei niin pime y t ll ois,
	en kai koskaan vois
	muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
	Ja jos
	p iv t olis liian pitk t ja leve t
	ei niiden v liss
	voisi kokea unen kauneutta.
	Jos ei niin pime y t ll ois,
	en kai koskaan vois
	muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
	Ja jos
	p iv t olis liian pitk t ja leve t
	ei niiden v liss
	voisi kokea unen kauneutta.