Song | Vanhaa suolaa |
Artist | Kaija Koo |
Album | Kaunis rietas onnellinen - Parhaat 1980 - 2011 |
Download | Image LRC TXT |
Tuli siivous päätökseen, helpommin hengittää voin | |
Lattialle pudonneen sormuksen mustaan nieluun imuroin | |
En nimestäsi enää saa selvää alta pinnan tummuneen | |
Se kaiverrettiin pysymään minuun ja sormukseen | |
Paljon meni nieluun sen, vietot joulunpyhien yhteisten | |
Pölypussissa nyt juhlaa korkeaa ja mieltä matalaa, nyt kannan roskikseen | |
Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat | |
Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee | |
Pujotit sormeeni sormuksen ja lupasit: tulen muita ennen | |
Ja pappi sai kahvia juodakseen | |
Me leikittiin pyhäkoulua aikuisten, leikkiä isojen lasten | |
Tuli siivous päätökseen, minä meitä muistelin | |
Ajan mittaan himmenin, ohueksi lailla siluetin, minä kalpenin | |
Sanoit saaneesi enkelin, siiveniskuin hiljaisin pois lentelin | |
Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat | |
Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee | |
Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen | |
Minä rakastuin vain ihmiseen | |
Minä luulin laastarisuhteen sut ehjäksi korjanneen | |
Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen | |
Kyllä se kirvelee | |
Taisit viimeksi mua rakastaa, kun kreppirauta hiukset kihartaa | |
Ja likkakaverit kasarityyliin kietoitui sifonkiin, siitä on aikaa | |
Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat | |
Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee | |
Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen | |
Minä rakastuin vain ihmiseen | |
Minä luulin laastarisuhteen sun ehjäksi korjanneen | |
Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen | |
Kyllä se kirvelee |
Tuli siivous p t kseen, helpommin hengitt voin | |
Lattialle pudonneen sormuksen mustaan nieluun imuroin | |
En nimest si en saa selv alta pinnan tummuneen | |
Se kaiverrettiin pysym n minuun ja sormukseen | |
Paljon meni nieluun sen, vietot joulunpyhien yhteisten | |
P lypussissa nyt juhlaa korkeaa ja mielt matalaa, nyt kannan roskikseen | |
Kyll se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut per ni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt per ni kuolaat | |
Min kuulin sun laastarisuhteen keskelt katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sit kirvelee | |
Pujotit sormeeni sormuksen ja lupasit: tulen muita ennen | |
Ja pappi sai kahvia juodakseen | |
Me leikittiin pyh koulua aikuisten, leikki isojen lasten | |
Tuli siivous p t kseen, min meit muistelin | |
Ajan mittaan himmenin, ohueksi lailla siluetin, min kalpenin | |
Sanoit saaneesi enkelin, siiveniskuin hiljaisin pois lentelin | |
Kyll se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut per ni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt per ni kuolaat | |
Min kuulin sun laastarisuhteen keskelt katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sit kirvelee | |
Ei niin se mee, lumi tehk n enkelin eteiseen | |
Min rakastuin vain ihmiseen | |
Min luulin laastarisuhteen sut ehj ksi korjanneen | |
Eik pappikaan saanut kahvia juodakseen | |
Kyll se kirvelee | |
Taisit viimeksi mua rakastaa, kun kreppirauta hiukset kihartaa | |
Ja likkakaverit kasarityyliin kietoitui sifonkiin, siit on aikaa | |
Kyll se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut per ni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt per ni kuolaat | |
Min kuulin sun laastarisuhteen keskelt katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sit kirvelee | |
Ei niin se mee, lumi tehk n enkelin eteiseen | |
Min rakastuin vain ihmiseen | |
Min luulin laastarisuhteen sun ehj ksi korjanneen | |
Eik pappikaan saanut kahvia juodakseen | |
Kyll se kirvelee |
Tuli siivous p t kseen, helpommin hengitt voin | |
Lattialle pudonneen sormuksen mustaan nieluun imuroin | |
En nimest si en saa selv alta pinnan tummuneen | |
Se kaiverrettiin pysym n minuun ja sormukseen | |
Paljon meni nieluun sen, vietot joulunpyhien yhteisten | |
P lypussissa nyt juhlaa korkeaa ja mielt matalaa, nyt kannan roskikseen | |
Kyll se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut per ni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt per ni kuolaat | |
Min kuulin sun laastarisuhteen keskelt katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sit kirvelee | |
Pujotit sormeeni sormuksen ja lupasit: tulen muita ennen | |
Ja pappi sai kahvia juodakseen | |
Me leikittiin pyh koulua aikuisten, leikki isojen lasten | |
Tuli siivous p t kseen, min meit muistelin | |
Ajan mittaan himmenin, ohueksi lailla siluetin, min kalpenin | |
Sanoit saaneesi enkelin, siiveniskuin hiljaisin pois lentelin | |
Kyll se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut per ni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt per ni kuolaat | |
Min kuulin sun laastarisuhteen keskelt katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sit kirvelee | |
Ei niin se mee, lumi tehk n enkelin eteiseen | |
Min rakastuin vain ihmiseen | |
Min luulin laastarisuhteen sut ehj ksi korjanneen | |
Eik pappikaan saanut kahvia juodakseen | |
Kyll se kirvelee | |
Taisit viimeksi mua rakastaa, kun kreppirauta hiukset kihartaa | |
Ja likkakaverit kasarityyliin kietoitui sifonkiin, siit on aikaa | |
Kyll se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut per ni viheltee | |
Se korvias raatelee, nyt per ni kuolaat | |
Min kuulin sun laastarisuhteen keskelt katkenneen | |
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sit kirvelee | |
Ei niin se mee, lumi tehk n enkelin eteiseen | |
Min rakastuin vain ihmiseen | |
Min luulin laastarisuhteen sun ehj ksi korjanneen | |
Eik pappikaan saanut kahvia juodakseen | |
Kyll se kirvelee |