| Song | Maan valitus |
| Artist | Fredi |
| Album | Hittiparaati 13 |
| Download | Image LRC TXT |
| (Säv. & san. Matti Siitonen) | |
| On kauan seissyt päällä maan, | |
| niin vakaana ja paikallaan, | |
| on nähnyt enemmän kuin mikään muu, | |
| tuo vanha seetripuu. | |
| Nähnyt ihmisrodun lapsuusajan, | |
| maahan piirrettävän rajan, | |
| puisen nuijan iskuun nousevan. | |
| Ihmiskunta sitten varttui, | |
| rautamiekkaan käsi tarttui. | |
| Miehet komennettiin aseisiin | |
| ja sitten taisteltiin. | |
| Päätti hiljainen tuo todistaja, | |
| vanhan puun on kerrottava, | |
| ihmisistä ehkä joku ymmärtää. | |
| Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa, | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Kun riittänyt ei keihäs, pistin, | |
| pystyttivät puisen ristin | |
| kohtalonsa siihen nauliten | |
| ja vielä pilkaten. | |
| Ja niin piirrettiin taas uudet rajat, | |
| syntyi uudet puhdistajat. | |
| Uskon vuoksi toista vainottiin. | |
| Ja kansa nousi kansaa vastaan | |
| turhaan itki äidit lastaan | |
| uskottiin vain tykinpuheisiin | |
| ja jälleen taisteltiin, | |
| katsoi tuota puu kuin kauhu-unta | |
| onko tämä ihmiskunta? | |
| Alkoi hiljaisesti laulaa lauluaan | |
| Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa, | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Vanha puu nyt seuraa hiljaa | |
| kuinka sade ruokkii viljaa | |
| ihmisveljiin vielä uskoen | |
| ja yhä toivoen, | |
| että vältettäisiin uusi uhka | |
| ettei peittäis' musta tuhka | |
| Luojan luomaa lahjaa ihmisen | |
| Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa. | |
| Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille |
| S v. san. Matti Siitonen | |
| On kauan seissyt p ll maan, | |
| niin vakaana ja paikallaan, | |
| on n hnyt enemm n kuin mik n muu, | |
| tuo vanha seetripuu. | |
| N hnyt ihmisrodun lapsuusajan, | |
| maahan piirrett v n rajan, | |
| puisen nuijan iskuun nousevan. | |
| Ihmiskunta sitten varttui, | |
| rautamiekkaan k si tarttui. | |
| Miehet komennettiin aseisiin | |
| ja sitten taisteltiin. | |
| P tti hiljainen tuo todistaja, | |
| vanhan puun on kerrottava, | |
| ihmisist ehk joku ymm rt. | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa, | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Kun riitt nyt ei keih s, pistin, | |
| pystyttiv t puisen ristin | |
| kohtalonsa siihen nauliten | |
| ja viel pilkaten. | |
| Ja niin piirrettiin taas uudet rajat, | |
| syntyi uudet puhdistajat. | |
| Uskon vuoksi toista vainottiin. | |
| Ja kansa nousi kansaa vastaan | |
| turhaan itki idit lastaan | |
| uskottiin vain tykinpuheisiin | |
| ja j lleen taisteltiin, | |
| katsoi tuota puu kuin kauhu-unta | |
| onko t m ihmiskunta? | |
| Alkoi hiljaisesti laulaa lauluaan | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa, | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Vanha puu nyt seuraa hiljaa | |
| kuinka sade ruokkii viljaa | |
| ihmisveljiin viel uskoen | |
| ja yh toivoen, | |
| ett v ltett isiin uusi uhka | |
| ettei peitt is' musta tuhka | |
| Luojan luomaa lahjaa ihmisen | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille |
| S v. san. Matti Siitonen | |
| On kauan seissyt p ll maan, | |
| niin vakaana ja paikallaan, | |
| on n hnyt enemm n kuin mik n muu, | |
| tuo vanha seetripuu. | |
| N hnyt ihmisrodun lapsuusajan, | |
| maahan piirrett v n rajan, | |
| puisen nuijan iskuun nousevan. | |
| Ihmiskunta sitten varttui, | |
| rautamiekkaan k si tarttui. | |
| Miehet komennettiin aseisiin | |
| ja sitten taisteltiin. | |
| P tti hiljainen tuo todistaja, | |
| vanhan puun on kerrottava, | |
| ihmisist ehk joku ymm rt. | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa, | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Kun riitt nyt ei keih s, pistin, | |
| pystyttiv t puisen ristin | |
| kohtalonsa siihen nauliten | |
| ja viel pilkaten. | |
| Ja niin piirrettiin taas uudet rajat, | |
| syntyi uudet puhdistajat. | |
| Uskon vuoksi toista vainottiin. | |
| Ja kansa nousi kansaa vastaan | |
| turhaan itki idit lastaan | |
| uskottiin vain tykinpuheisiin | |
| ja j lleen taisteltiin, | |
| katsoi tuota puu kuin kauhu-unta | |
| onko t m ihmiskunta? | |
| Alkoi hiljaisesti laulaa lauluaan | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa, | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Vanha puu nyt seuraa hiljaa | |
| kuinka sade ruokkii viljaa | |
| ihmisveljiin viel uskoen | |
| ja yh toivoen, | |
| ett v ltett isiin uusi uhka | |
| ettei peitt is' musta tuhka | |
| Luojan luomaa lahjaa ihmisen | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille suokaa | |
| maa nyt huokaa, valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka maa nyt valittaa. | |
| Ettek te kuule, kuinka pellot huokaa. | |
| Valtameret, mets t, vuoret tuuleen kirjoittaa | |
| lepohetki hetkiseksi meille |