| Tie oli kummallinen | |
| Valon näin varjoissa sen | |
| Taipuivat puut kumaraan | |
| Puhuivat, kuiskaili maa | |
| Näin oli jo aamuyö | |
| Kun himmeni tähtien vyö | |
| Lähteä tahtonut en | |
| kun näin kaiken kauneuden | |
| Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaan | |
| Jäätynyt maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaani | |
| Minne muistot pakenee | |
| Ei koskaan palaa ennalleen | |
| Nyt tuijottaa kasvoton maa | |
| Miksi kätkee rakkauttaan | |
| Hiljainen maa niin tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaan | |
| Jäätynyt maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaani | |
| Jäätynyt maa vain tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaan | |
| Hiljainen maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaan | |
| Jäätynyt maa niin suuteli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaan | |
| Hiljainen maa niin rakasti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Minä kiedon sinut valkeaani |
| Tie oli kummallinen | |
| Valon n in varjoissa sen | |
| Taipuivat puut kumaraan | |
| Puhuivat, kuiskaili maa | |
| N in oli jo aamuy | |
| Kun himmeni t htien vy | |
| L hte tahtonut en | |
| kun n in kaiken kauneuden | |
| Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaani | |
| Minne muistot pakenee | |
| Ei koskaan palaa ennalleen | |
| Nyt tuijottaa kasvoton maa | |
| Miksi k tkee rakkauttaan | |
| Hiljainen maa niin tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaani | |
| J tynyt maa vain tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| Hiljainen maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| J tynyt maa niin suuteli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| Hiljainen maa niin rakasti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaani |
| Tie oli kummallinen | |
| Valon n in varjoissa sen | |
| Taipuivat puut kumaraan | |
| Puhuivat, kuiskaili maa | |
| N in oli jo aamuy | |
| Kun himmeni t htien vy | |
| L hte tahtonut en | |
| kun n in kaiken kauneuden | |
| Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaani | |
| Minne muistot pakenee | |
| Ei koskaan palaa ennalleen | |
| Nyt tuijottaa kasvoton maa | |
| Miksi k tkee rakkauttaan | |
| Hiljainen maa niin tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaani | |
| J tynyt maa vain tuuditti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| Hiljainen maa niin suojeli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| J tynyt maa niin suuteli lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaan | |
| Hiljainen maa niin rakasti lastaan | |
| Ei, et surra saa | |
| Min kiedon sinut valkeaani |