作曲 : Yrjänä | |
lunta joka suuntaan | |
eikä tietä missään | |
minä olen palaamassa | |
sinne mistä lähdin | |
kuunhopea loistaa | |
valaisee kylmät taivaat | |
minä tähyän taivalta | |
koetan arvioida matkaa | |
lähdinkö viimein matkaan | |
päin tarujen pohjolaa | |
joka on aina kaukana | |
joka ei tule maanteillä vastaan | |
tänä vuonna käy kato | |
karja menee umpeen | |
sikiöt jäätyvät kohtuihin | |
ja rakkaus elämään kuolee | |
joentöyräälle itäpenkkaan | |
tukehdun yskääni | |
lämpimiksi kylmyyttä halaten | |
nyt ohi portaiden ja kaivon | |
läpi puistikon ja jos pakastaa | |
ohi tähtitorninkin | |
ja läpi metsän yli kallion | |
sinne lähteelle missä | |
vesi mustaa on ja sulana | |
siellä lepää kalpeana poika | |
jonka suusta valuu | |
lapsenhenki veteen | |
"Kädet tuntuu vierailta, silmät toisen omilta, | |
ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta. | |
Miksi lähdit, miksi menit, rajan taakse ulkopuoleen, | |
kauas luota ihmismaiden, vuoren juurelle poies. | |
Pyhä paikka, jokainen paikka. | |
Täällä ei kukaan uskalla käydä. | |
Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan." |
zuo qu : Yrj n | |
lunta joka suuntaan | |
eik tiet miss n | |
min olen palaamassa | |
sinne mist l hdin | |
kuunhopea loistaa | |
valaisee kylm t taivaat | |
min t hy n taivalta | |
koetan arvioida matkaa | |
l hdink viimein matkaan | |
p in tarujen pohjolaa | |
joka on aina kaukana | |
joka ei tule maanteill vastaan | |
t n vuonna k y kato | |
karja menee umpeen | |
siki t j tyv t kohtuihin | |
ja rakkaus el m n kuolee | |
joent yr lle it penkkaan | |
tukehdun ysk ni | |
l mpimiksi kylmyytt halaten | |
nyt ohi portaiden ja kaivon | |
l pi puistikon ja jos pakastaa | |
ohi t htitorninkin | |
ja l pi mets n yli kallion | |
sinne l hteelle miss | |
vesi mustaa on ja sulana | |
siell lep kalpeana poika | |
jonka suusta valuu | |
lapsenhenki veteen | |
" K det tuntuu vierailta, silm t toisen omilta, | |
ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta. | |
Miksi l hdit, miksi menit, rajan taakse ulkopuoleen, | |
kauas luota ihmismaiden, vuoren juurelle poies. | |
Pyh paikka, jokainen paikka. | |
T ll ei kukaan uskalla k yd. | |
T ll sisar kultainen astuu virran relle, virtaan." |
zuò qǔ : Yrj n | |
lunta joka suuntaan | |
eik tiet miss n | |
min olen palaamassa | |
sinne mist l hdin | |
kuunhopea loistaa | |
valaisee kylm t taivaat | |
min t hy n taivalta | |
koetan arvioida matkaa | |
l hdink viimein matkaan | |
p in tarujen pohjolaa | |
joka on aina kaukana | |
joka ei tule maanteill vastaan | |
t n vuonna k y kato | |
karja menee umpeen | |
siki t j tyv t kohtuihin | |
ja rakkaus el m n kuolee | |
joent yr lle it penkkaan | |
tukehdun ysk ni | |
l mpimiksi kylmyytt halaten | |
nyt ohi portaiden ja kaivon | |
l pi puistikon ja jos pakastaa | |
ohi t htitorninkin | |
ja l pi mets n yli kallion | |
sinne l hteelle miss | |
vesi mustaa on ja sulana | |
siell lep kalpeana poika | |
jonka suusta valuu | |
lapsenhenki veteen | |
" K det tuntuu vierailta, silm t toisen omilta, | |
ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta. | |
Miksi l hdit, miksi menit, rajan taakse ulkopuoleen, | |
kauas luota ihmismaiden, vuoren juurelle poies. | |
Pyh paikka, jokainen paikka. | |
T ll ei kukaan uskalla k yd. | |
T ll sisar kultainen astuu virran relle, virtaan." |