kävelinkö turhaan ne kilometrit | |
jotka mielessäni teitäs vaelsin | |
ja odotinko tyhjää kun siltaa etsin | |
joka johtais yli kuilun syöverin | |
kuitenkin | |
tahdoin vapautta, kauneuden nälän | |
vaan löysin hallan kohmettaman maan | |
se välillämme aukee ja siihen eksyy | |
kun mielet koettaa sanoin kurkottaa | |
toisiaan | |
on sillanrakentaja levottomuus mielen | |
kun ikuisesti virtaa päivänvalo pois | |
on sillanrakentaja lumovoima kielen | |
ja sillan yli kulkee lupaus jos vain voi | |
- se on mahdoton | |
nyt päivänvalo haipuu, saa luvan kaipuu | |
se tähti joka kiertää tähteään | |
kun etsii kirkkautta | |
ja löytääkin vain öiden ikävää | |
pimeää |
k velink turhaan ne kilometrit | |
jotka mieless ni teit s vaelsin | |
ja odotinko tyhj kun siltaa etsin | |
joka johtais yli kuilun sy verin | |
kuitenkin | |
tahdoin vapautta, kauneuden n l n | |
vaan l ysin hallan kohmettaman maan | |
se v lill mme aukee ja siihen eksyy | |
kun mielet koettaa sanoin kurkottaa | |
toisiaan | |
on sillanrakentaja levottomuus mielen | |
kun ikuisesti virtaa p iv nvalo pois | |
on sillanrakentaja lumovoima kielen | |
ja sillan yli kulkee lupaus jos vain voi | |
se on mahdoton | |
nyt p iv nvalo haipuu, saa luvan kaipuu | |
se t hti joka kiert t hte n | |
kun etsii kirkkautta | |
ja l yt kin vain iden ik v | |
pime |
k velink turhaan ne kilometrit | |
jotka mieless ni teit s vaelsin | |
ja odotinko tyhj kun siltaa etsin | |
joka johtais yli kuilun sy verin | |
kuitenkin | |
tahdoin vapautta, kauneuden n l n | |
vaan l ysin hallan kohmettaman maan | |
se v lill mme aukee ja siihen eksyy | |
kun mielet koettaa sanoin kurkottaa | |
toisiaan | |
on sillanrakentaja levottomuus mielen | |
kun ikuisesti virtaa p iv nvalo pois | |
on sillanrakentaja lumovoima kielen | |
ja sillan yli kulkee lupaus jos vain voi | |
se on mahdoton | |
nyt p iv nvalo haipuu, saa luvan kaipuu | |
se t hti joka kiert t hte n | |
kun etsii kirkkautta | |
ja l yt kin vain iden ik v | |
pime |