| Virtaa joki yli nukahtaneen maan | |
| virtaa, laulaa jäätynyttä lauluaan | |
| ja kaislat huojuu talven aurinkoon | |
| sielut täällä eläneitten huokaa kuutamoon | |
| tunnen tien, se on kuin tuttu unista | |
| jota kulkee, eikä sitä tietä kukaan tunnista | |
| raivo ääneen kahlittuna tilaisuutta odottaa | |
| pakahtunut kello muinoin murtunut | |
| silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama | |
| silmien takana on kaukana kuin pilvien takana | |
| silmien takana on kaukana kuin kuu | |
| ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä | |
| kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden | |
| ja vuodet melun, kiihkon, kurjuuden | |
| ihmisten hahmot puusta leikatut | |
| mistä kaikki sanat tulevat | |
| hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon | |
| kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää | |
| käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä | |
| katkeaa minuus kuiva oksa, lehdetön | |
| näkee unta elämästään, kävelee ja kävelee | |
| kellot uinuu iltaan, ranta haipuu, puista pakenee | |
| vapauden lintu tunteeton |
| Virtaa joki yli nukahtaneen maan | |
| virtaa, laulaa j tynytt lauluaan | |
| ja kaislat huojuu talven aurinkoon | |
| sielut t ll el neitten huokaa kuutamoon | |
| tunnen tien, se on kuin tuttu unista | |
| jota kulkee, eik sit tiet kukaan tunnista | |
| raivo neen kahlittuna tilaisuutta odottaa | |
| pakahtunut kello muinoin murtunut | |
| silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama | |
| silmien takana on kaukana kuin pilvien takana | |
| silmien takana on kaukana kuin kuu | |
| ei mit n ik v mp n ill rantat rmill | |
| kuin yksin iset v ittelyni kanssa hulluuden | |
| ja vuodet melun, kiihkon, kurjuuden | |
| ihmisten hahmot puusta leikatut | |
| mist kaikki sanat tulevat | |
| hetkest hetkeen niin kuin l hde loputon | |
| kaikki palaa alkuunsa ja selitykset j | |
| k rme kohmeen kangistama j yt h nt ns | |
| katkeaa minuus kuiva oksa, lehdet n | |
| n kee unta el m st n, k velee ja k velee | |
| kellot uinuu iltaan, ranta haipuu, puista pakenee | |
| vapauden lintu tunteeton |
| Virtaa joki yli nukahtaneen maan | |
| virtaa, laulaa j tynytt lauluaan | |
| ja kaislat huojuu talven aurinkoon | |
| sielut t ll el neitten huokaa kuutamoon | |
| tunnen tien, se on kuin tuttu unista | |
| jota kulkee, eik sit tiet kukaan tunnista | |
| raivo neen kahlittuna tilaisuutta odottaa | |
| pakahtunut kello muinoin murtunut | |
| silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama | |
| silmien takana on kaukana kuin pilvien takana | |
| silmien takana on kaukana kuin kuu | |
| ei mit n ik v mp n ill rantat rmill | |
| kuin yksin iset v ittelyni kanssa hulluuden | |
| ja vuodet melun, kiihkon, kurjuuden | |
| ihmisten hahmot puusta leikatut | |
| mist kaikki sanat tulevat | |
| hetkest hetkeen niin kuin l hde loputon | |
| kaikki palaa alkuunsa ja selitykset j | |
| k rme kohmeen kangistama j yt h nt ns | |
| katkeaa minuus kuiva oksa, lehdet n | |
| n kee unta el m st n, k velee ja k velee | |
| kellot uinuu iltaan, ranta haipuu, puista pakenee | |
| vapauden lintu tunteeton |
YouTube Results (More on YouTube)