Revontulten Repij

	Tähän kuulee meren.
	Se on nälkäinen kuin eläin.
	Levoton ja elävä, tie kaikkialle.
	Tähän kuulee meren,
	rannan talon tuntumassa,
	rakkaudesta kaukana
	päivät pitkiä kuin yöt.
	Satanut jo monta päivää
	raskasta ja kylmää, tasaista,
	satanut kuin meren suojaan
	kaikki vesi tahtoisi palata.
	Pian valo värisee ja sammuu,
	puhe päässä taukoaa;
	muistan kaiken tapahtuneen
	kuin jonkun toisen tarinaa.
	Anna minulle mitä tarvitsen,
	anna minulle, ota kipu pois,
	anna minulle mitä tarvitsen:
	Anna unta näkijän,
	talo tuultenmurtajan,
	revontulten repijän
	ja taivaista-alas-astujan.
	Pää on raskas kantaa,
	kädet puutuneet.
	Raskaampi vain hellyys
	jota ei voi selittää.
	Ei aika mene helminauhaan,
	hyvin hetkin hyväiltävään,
	se kuiluun mustaan pisaroi
	ja maahan imeytyy.
	Aallot seuraa aaltoja,
	ja rakkaus hautoo uniaan,
	tähän kuulee meren vielä
	rannan hiekkaa hiovan
	kuin hampaita tai veistä
	hulluutensa suojassa,
	sadepeiton vihreässä kauheudessa.

	T h n kuulee meren.
	Se on n lk inen kuin el in.
	Levoton ja el v, tie kaikkialle.
	T h n kuulee meren,
	rannan talon tuntumassa,
	rakkaudesta kaukana
	p iv t pitki kuin y t.
	Satanut jo monta p iv
	raskasta ja kylm, tasaista,
	satanut kuin meren suojaan
	kaikki vesi tahtoisi palata.
	Pian valo v risee ja sammuu,
	puhe p ss taukoaa
	muistan kaiken tapahtuneen
	kuin jonkun toisen tarinaa.
	Anna minulle mit tarvitsen,
	anna minulle, ota kipu pois,
	anna minulle mit tarvitsen:
	Anna unta n kij n,
	talo tuultenmurtajan,
	revontulten repij n
	ja taivaistaalasastujan.
	P on raskas kantaa,
	k det puutuneet.
	Raskaampi vain hellyys
	jota ei voi selitt.
	Ei aika mene helminauhaan,
	hyvin hetkin hyv ilt v n,
	se kuiluun mustaan pisaroi
	ja maahan imeytyy.
	Aallot seuraa aaltoja,
	ja rakkaus hautoo uniaan,
	t h n kuulee meren viel
	rannan hiekkaa hiovan
	kuin hampaita tai veist
	hulluutensa suojassa,
	sadepeiton vihre ss kauheudessa.