作曲 : Nargath | |
Minä katselin sisään filosofin taloon | |
Katsoin, ja ymmärsin | |
Maailma on lopussa | |
Haurailla pylväillä seisoon ikuisuus | |
Ei jää kiveä kiven päälle | |
Ei tähteä taivaalle | |
Ei runoa, ei yhtään laulua | |
Vain tyhjä, kuvaamaton iäisyys | |
Kylmä ja loputon | |
Maailmani yössä kirjan peton | |
Minä rakennan sinut aina uudelleen | |
Vain tuhotakseni sinut jälleen kerran | |
Minä katselin sisään filosofin taloon | |
Tunsin päivän viilenevän, illan hiljenevän | |
Ja minä aavistin kuoleman varjon | |
Lopun läheisyyden | |
Yön laskeutuvan ikuisuuden | |
Pimeyden synkemniän kuin koskaan aiemmin | |
Maasta nousee usva uuden surun | |
Ja kastelee kuole van maan | |
Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut | |
Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut | |
Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi | |
Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi | |
Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus | |
Ja minun on sota, ja minun onkosto | |
Epäilijät pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne | |
Sillä elämä on vain pilkkalaulu |
zuo qu : Nargath | |
Min katselin sis n filosofin taloon | |
Katsoin, ja ymm rsin | |
Maailma on lopussa | |
Haurailla pylv ill seisoon ikuisuus | |
Ei j kive kiven p lle | |
Ei t hte taivaalle | |
Ei runoa, ei yht n laulua | |
Vain tyhj, kuvaamaton i isyys | |
Kylm ja loputon | |
Maailmani y ss kirjan peton | |
Min rakennan sinut aina uudelleen | |
Vain tuhotakseni sinut j lleen kerran | |
Min katselin sis n filosofin taloon | |
Tunsin p iv n viilenev n, illan hiljenev n | |
Ja min aavistin kuoleman varjon | |
Lopun l heisyyden | |
Y n laskeutuvan ikuisuuden | |
Pimeyden synkemni n kuin koskaan aiemmin | |
Maasta nousee usva uuden surun | |
Ja kastelee kuole van maan | |
Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut | |
Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut | |
Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi | |
Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi | |
Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus | |
Ja minun on sota, ja minun onkosto | |
Ep ilij t pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne | |
Sill el m on vain pilkkalaulu |
zuò qǔ : Nargath | |
Min katselin sis n filosofin taloon | |
Katsoin, ja ymm rsin | |
Maailma on lopussa | |
Haurailla pylv ill seisoon ikuisuus | |
Ei j kive kiven p lle | |
Ei t hte taivaalle | |
Ei runoa, ei yht n laulua | |
Vain tyhj, kuvaamaton i isyys | |
Kylm ja loputon | |
Maailmani y ss kirjan peton | |
Min rakennan sinut aina uudelleen | |
Vain tuhotakseni sinut j lleen kerran | |
Min katselin sis n filosofin taloon | |
Tunsin p iv n viilenev n, illan hiljenev n | |
Ja min aavistin kuoleman varjon | |
Lopun l heisyyden | |
Y n laskeutuvan ikuisuuden | |
Pimeyden synkemni n kuin koskaan aiemmin | |
Maasta nousee usva uuden surun | |
Ja kastelee kuole van maan | |
Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut | |
Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut | |
Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi | |
Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi | |
Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus | |
Ja minun on sota, ja minun onkosto | |
Ep ilij t pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne | |
Sill el m on vain pilkkalaulu |