Syysmyrkkylilja

	作曲 : Halmkrona, Yrjänä
	Autereen hetkenä tehtaiden lomassa,
	istumme katsoen varjojen tansseja.
	Samoja satuja kaikille kerrotaan,
	jotta ei yksikään loukkaisi jalkojaan.
	Kätesi haluaa koskettaa kaikkea,
	selvittää itsensä, hallita kaaosta.
	Tähti, vain yksi, se kajastaa korkeella
	sinnekin kerran on päästävä
	Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan
	Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan
	Samettipinnalla timanttineuloina
	kiiltävät koneet ne samoaa taivaita.
	Päivä on viimeinen, hetki on myöhäinen,
	kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa.
	Istumme nurmella, pensaiden kukkia
	leijailee tuulessa hentona lumena.
	Pian on hämärää, maailma hiillosta
	hävitys puhaltaa muistomme tiehensä.
	Piirretyt elämänpiirimme rajat
	on vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon.
	Ilta on hellä ja totuus on raskasta,
	pian on mentävä kauaksi niin.
	Kasvojen välillä avaruus kaareutuu,
	aika on harha tai erehdys, oikku.
	Halua, tarvitse, pyydä tai vaadi
	vain parhaansa tehdä voi jokainen.

	zuò qǔ : Halmkrona, Yrj n
	Autereen hetken tehtaiden lomassa,
	istumme katsoen varjojen tansseja.
	Samoja satuja kaikille kerrotaan,
	jotta ei yksik n loukkaisi jalkojaan.
	K tesi haluaa koskettaa kaikkea,
	selvitt itsens, hallita kaaosta.
	T hti, vain yksi, se kajastaa korkeella
	sinnekin kerran on p st v
	Ne jotka el v t ikuisesti ja ne jotka syntyv t uudestaan
	Ne jotka syntyv t ikuiseksi ja ne jotka el v t hetken vaan
	Samettipinnalla timanttineuloina
	kiilt v t koneet ne samoaa taivaita.
	P iv on viimeinen, hetki on my h inen,
	kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa.
	Istumme nurmella, pensaiden kukkia
	leijailee tuulessa hentona lumena.
	Pian on h m r, maailma hiillosta
	h vitys puhaltaa muistomme tiehens.
	Piirretyt el m npiirimme rajat
	on vahvoilla v reill mielemme kehikkoon.
	Ilta on hell ja totuus on raskasta,
	pian on ment v kauaksi niin.
	Kasvojen v lill avaruus kaareutuu,
	aika on harha tai erehdys, oikku.
	Halua, tarvitse, pyyd tai vaadi
	vain parhaansa tehd voi jokainen.