Kain

	Pohjoinen puhaltaa, riisuu mielen vaatteistaan.
	ja epäonnen sirpaleista peili liimataan.
	Se siellä palelee, sinun mykkä kuvasi,
	se todistaja totisena
	kaiken jälleen kerran turhan pantiks toteaa
	Ja teitpä minkä teit viiltää viima vastaan,
	ihmishahmot jäätynyttä tulta sylkee vatsastaan.
	Kun käsin avatuin tahtoo, toivoo parastaan
	ja viimein erään aamun tullen
	saapuu eteen portin joka johtaa tyhjyyteen.
	Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy.
	Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää.
	Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
	yksin kulkee, yksin sinne jää.
	Vaan mitä tahto on, mitä toivomukset.
	Vai salaisuusko, taikuus, laittaa sinut liikkumaan.
	Ketä kuuntelet, jos ketään lasta tämän maailman,
	on oikeutesi julmaa, kylmät silmäsi ne katseen
	kesken lennon pysäyttää.
	Sinuun me turvaamme, kiusatut sielut,
	itsemme kiusaamat todistajat.
	Sinuun me turvaamme, nimeesi aina
	vannomme julmuuden puolustajat.

	Pohjoinen puhaltaa, riisuu mielen vaatteistaan.
	ja ep onnen sirpaleista peili liimataan.
	Se siell palelee, sinun mykk kuvasi,
	se todistaja totisena
	kaiken j lleen kerran turhan pantiks toteaa
	Ja teitp mink teit viilt viima vastaan,
	ihmishahmot j tynytt tulta sylkee vatsastaan.
	Kun k sin avatuin tahtoo, toivoo parastaan
	ja viimein er n aamun tullen
	saapuu eteen portin joka johtaa tyhjyyteen.
	Ei virtaa mik n, kaikki j hmettyy.
	Ei veden kalvo heijasta kuin pime.
	Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmiss n
	yksin kulkee, yksin sinne j.
	Vaan mit tahto on, mit toivomukset.
	Vai salaisuusko, taikuus, laittaa sinut liikkumaan.
	Ket kuuntelet, jos ket n lasta t m n maailman,
	on oikeutesi julmaa, kylm t silm si ne katseen
	kesken lennon pys ytt.
	Sinuun me turvaamme, kiusatut sielut,
	itsemme kiusaamat todistajat.
	Sinuun me turvaamme, nimeesi aina
	vannomme julmuuden puolustajat.