Uusi Ihmiskunta

	作曲 : Yrjänä
	Äkkiä kun herään on aamu,
	vaikkei mikään ole ennallaan.
	Tunnit seuraa toisiaan,
	kasvot tuntuu vierailta,
	kumma kun on sisälläkin säiden armolla.
	Toin maahan sielua kun lähdit,
	ei siinä paljon kertomista.
	Liput roikkuu märkinä,
	olen aina väärässä,
	yllättävän pitkä tämä keskikatu on.
	Ei tullut paratiisi, vaikka meille siitä puhuttiin.
	Ei ollut siellä taivas, vaikka vielä äsken luulin niin.
	Havahtuu patsaat eloon puistoissa,
	harhailee aamuun jaloin kivisin.
	Seppeleitä kuihtuneita,
	ääniä ajan kuilusta,
	kaiverrukset jalustoista ilmaan pakenee.
	Nousevat vielä siivilleen hohtaen suuret laivat,
	kantavat meidät murheiden laaksoista tähtiin, kauas!

	zuò qǔ : Yrj n
	kki kun her n on aamu,
	vaikkei mik n ole ennallaan.
	Tunnit seuraa toisiaan,
	kasvot tuntuu vierailta,
	kumma kun on sis ll kin s iden armolla.
	Toin maahan sielua kun l hdit,
	ei siin paljon kertomista.
	Liput roikkuu m rkin,
	olen aina v r ss,
	yll tt v n pitk t m keskikatu on.
	Ei tullut paratiisi, vaikka meille siit puhuttiin.
	Ei ollut siell taivas, vaikka viel sken luulin niin.
	Havahtuu patsaat eloon puistoissa,
	harhailee aamuun jaloin kivisin.
	Seppeleit kuihtuneita,
	ni ajan kuilusta,
	kaiverrukset jalustoista ilmaan pakenee.
	Nousevat viel siivilleen hohtaen suuret laivat,
	kantavat meid t murheiden laaksoista t htiin, kauas!