| Song | Langennut valo |
| Artist | CMX |
| Album | Talvikuningas |
| 作曲 : Yrjäna | |
| Kerran, ajan kainalossa meille | |
| valon kevät kajasti. | |
| Niityn yli, kasteen, juostiin, | |
| piilouduttiin tummiin lehtoihin. | |
| Kerran, ajan kainalossa | |
| tuulet, pilvet meidän kansaamme, | |
| kun kantoi aatteet ylväät, | |
| salaisuuden syvät vuot. | |
| Valomuurin tuolla puolen | |
| nopeuden kantamattomissa | |
| asuu tyhjyys, joka meidät yhdistää. | |
| Todellisuuden harmaat huoneet, | |
| hylätyt tilat ja rautaiset tiet, | |
| kaikki kylmyys, joka meidät voi metsästää. | |
| Kevät, jossain, sinä siellä | |
| kuulet raskaan veden pauhun. | |
| Ootat värit, tuoksut palaa, | |
| kuljet pihaa mielin ankarin. | |
| Mutta kevät ei pukahda sanaakaan, | |
| myrtit, laakerit varisee eiliseen. | |
| Sinä aattelet kaiken loppua, | |
| syksyä, pimeitä etäisyyksiä. | |
| Valomuurin portin päällä | |
| kasvot pakotetut metalliin, | |
| niiden ilmeessä tyyneys ääretön. | |
| Niiden ilmeessä pronsisessa, | |
| vaihtumattomassa, vieraassa | |
| kaikki kauhu joka jatkuu aina vaan. | |
| Mutta se on unta, unta vaan, | |
| kaikki unta täällä kaukana, | |
| kaiken lohdun tuolla puolen, | |
| kauneuden rannoilta karkotettuna. | |
| Mutta se on unta, unta vaan, | |
| kaikki unta täällä kaukana, | |
| kaiken lohdun tuolla puolen, | |
| kauneuden rannoilta karkotettuna. | |
| Siis kun neuvoston joukosta vanhimmat | |
| minut tahtoivat alistaa kokeeseen | |
| otin tehtävän vastaan ja katosin | |
| heidän kauneimman laivansa kannella. |
| zuò qǔ : Yrj na | |
| Kerran, ajan kainalossa meille | |
| valon kev t kajasti. | |
| Niityn yli, kasteen, juostiin, | |
| piilouduttiin tummiin lehtoihin. | |
| Kerran, ajan kainalossa | |
| tuulet, pilvet meid n kansaamme, | |
| kun kantoi aatteet ylv t, | |
| salaisuuden syv t vuot. | |
| Valomuurin tuolla puolen | |
| nopeuden kantamattomissa | |
| asuu tyhjyys, joka meid t yhdist. | |
| Todellisuuden harmaat huoneet, | |
| hyl tyt tilat ja rautaiset tiet, | |
| kaikki kylmyys, joka meid t voi mets st. | |
| Kev t, jossain, sin siell | |
| kuulet raskaan veden pauhun. | |
| Ootat v rit, tuoksut palaa, | |
| kuljet pihaa mielin ankarin. | |
| Mutta kev t ei pukahda sanaakaan, | |
| myrtit, laakerit varisee eiliseen. | |
| Sin aattelet kaiken loppua, | |
| syksy, pimeit et isyyksi. | |
| Valomuurin portin p ll | |
| kasvot pakotetut metalliin, | |
| niiden ilmeess tyyneys ret n. | |
| Niiden ilmeess pronsisessa, | |
| vaihtumattomassa, vieraassa | |
| kaikki kauhu joka jatkuu aina vaan. | |
| Mutta se on unta, unta vaan, | |
| kaikki unta t ll kaukana, | |
| kaiken lohdun tuolla puolen, | |
| kauneuden rannoilta karkotettuna. | |
| Mutta se on unta, unta vaan, | |
| kaikki unta t ll kaukana, | |
| kaiken lohdun tuolla puolen, | |
| kauneuden rannoilta karkotettuna. | |
| Siis kun neuvoston joukosta vanhimmat | |
| minut tahtoivat alistaa kokeeseen | |
| otin teht v n vastaan ja katosin | |
| heid n kauneimman laivansa kannella. |