keltaisena aamuna
tämän kaltaisena aamuna
kun huoneeni on kuollut
ikkuna sokea silmä vain
juuri ylle asetellut
vaatteet kovin väsyneet
ja kynä tylsä, lyhyt
käden jälki hataraa
niin usein petin itseni
liian monesti kaikki muut
liian usein pidin elämää
halpana syntymälahjana
nyt lumi peittää tienoon
tuonen lintu vaappuu virtaan
kylä hiljaa murenee
ympärillä kirkkomaan
tuuli tunkee käytävillä
takin läpi iholle
se nojaa päänsä voimattoman
voimaa etsien
kuivat lehdet, lukematta jääneet
alla rapisee
kun kuljen läpi tyhjyyteni
tyhjän kaupungin
kirjaimet niin sekaisin
että luulevat itseään sanoiksi
vain sen vuoksi ovat
vieretysten laulussa