Vaeltajan hahmo, kukkulpiden kutsu,
saapanahka henkeni ratsu
Outoja maailma ja mina,
suunnistajan tähdet kaikkinäkevinä
Taivas hylkki, ja seuraa helvetti,
on vain aika ilman tajua
On vain suonieni puna,
valkeudesta hohtaa
houkutuksen hajua
Minä vuodan jälkeni hankeen,
annan hurtties löytää minut
Vereni riimun ja kehän maalaan
Keskeltä kuoleman jaan
Käyn jälleen vaeltamaan
Liity kuoroon irtopäiden,
verettömät tarkkaavat,
päistä seipäiden
Silmät suut ammottaen,
äänetönnä huutaen, ja kammottaen
Tyhjä harmonia, epäsointi virheetön
Ilman sanoja kysyvät miksi?
Rakas, orjiasi vain lähetät huviksi,
eikä kukaan palaa siksi
Minä vuodan jälkeni hankeen,
annan hurtties löytää minut
Vereni riimun ja kehän maalaan
Keskeltä kuoleman jaan
Käyn orjas vapauttamaan
Maailma musta, vitutusta
Mut ei huolta, ei ne vaivaa mielipuolta
Elä tässä, nyt, kohta jo mädäntynyt
virne naamalla maan alla
Kätyrit kappaleiksi maahan täytyy
niittää, uhrista talven kiittää
Minä vuodan jälkeni haukeen
jotta tulisit, makaisit minut
Vereni riimun ja kehän maalaan,
siellä kaulaasi suutelen,
laitan kädet ympäri sen
Minä vuodan jälkeni hankeen,
jotta voisit jo löytää minut
Vereni riimun ja kehän maalaan
Käy sydämeni ottamaan
Vapauteen kuolemaan