Annatko anteeksi, eilen oli pakko mennä taas Luulin on sen aidan takana todellinen maa Oisin sen kanssasi jakanut kyllä myöhemmin Mutta aita on aina ensin ylitettävä yksin Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet maa heittelee Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa Kerroit, ken sokeena juoksee niin kaiken kadottaa Silti anna mun mennä mä hetken vain tahdon taivaltaa Sieluuni karttoja piirtää ja mennä merten taa Sillä kerran, vain kerran, nuo niityt minulle kukoistaa Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet, maa heittelee Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa