Vieläkin iskee mun kurkkuuni hikka, kun mieleeni tulee se entinen likka
pyöreä, pehmeä, lämmin ja hellä ja osasi lemmiskellä
vaikka mä kiertelin vieraita maita, en löytänyt muita niin anteliaita
kaikki ne kiersi ja kaarsi ja empi mut entinen likka lempi
Voi noita aikoja entisiä ne koskaan ei enää palaa
voi noita aikoja entisiä ne haikeita muistoja valaa
kun entisen likan aitassa me valvoimme monta yötä
nyt elämä on kuivaa ja ikävää ja raskasta arkista työtä
Voi noita aikoja entisiä ne koskaan ei enää palaa
Entinen likka kun lempensä antoi, niin aamulla vasta mun kinttuni kantoi
silloinkin vielä mun polveni notku se tuntui kuin tamman potku
seuduille saapui yks oppinut nuija, oli entinen likka pian maisterin muija
maisterin vuoteessa haaveilut haihtu ja entinen likka laihtu
Voi noita aikoja entisiä ne koskaan ei enää palaa
voi noita aikoja entisiä ne haikeita muistoja valaa
kun entisen likan aitassa me valvoimme monta yötä
nyt elämä on kuivaa ja ikävää ja raskasta arkista työtä
Voi noita aikoja entisiä ne koskaan ei enää palaa
Tietoja täynnä on maisterin polla ei taida hän kiihkeä romeo olla
entinen likka vain riutu ja räyty kun kärsiä moista täyty
viimein hän myrkkyä poskeensa lappoi ja maisterin vierelle itsensä tappoi
kuihtui niin rakkauden hehkeä kukka tuo onneton tyttörukka
Voi noita aikoja entisiä ne koskaan ei enää palaa
voi noita aikoja entisiä ne haikeita muistoja valaa
kun entisen likan aitassa me valvoimme monta yötä
nyt elämä on kuivaa ja ikävää ja raskasta arkista työtä
Voi noita aikoja entisiä ne koskaan ei enää palaa