Mä hain elämään laatua
Ja näin: sesonki onkin miesten vahvojen.
Niin sain rauhassa kaatua,
Kun jäin kahlaamaan yöstä aamuun muita potkien. 
Ja tein fantasioitani.
Ne yöt - elämän liekit kiihkoon piilotin.
Ne vein rannoille lyhdyiksi -
Ja yöt - sydänten kaatopaikkaan tähdet hautasin. 
Ja mies - alaston pelkoineen -
Nyt käy vaatetta valheen viimein polttamaan.
Kenties nousee hän siivilleen -
Ei näy porteilla painajaisten koiraa ketjuissaan. 
Aika juosta viimein... 
Pian on löydetty eksyneet.
Ne saa raivon ja rakkautensa kuuluviin.
Vaan nuo elämää ryöstäneet
Saa sen statuksen piina rantaa juosta näännyksiin. 
Ei saa elämään laatua,
Jos vain selustaa turvaa julkipuolen kulissi.
Niin voi pystyynkin kaatua,
Ja taas elämänpelko huutaa lyhdyt sammuksiin! 
Linnut, linnut...