On todellisuus kaiken aikaa epätodempaa,
Sen yhteiskunnallinen muutos meissä alivalottaa,
Ja läkähdykseen asti todellisuus meitä ahdistaa -
Se voidaan "saneerata", jos se valtaa kuristaa
Ja syntyy uutistoimintaa... 
Joskus, vaikka harvoin pysähdyt
Ja mietit mistä oikein kenkä puristaa? 
Jos kaaos onkin meissä eikä ulkopuolella
Ja uutistoiminta vain visualisoi sen huolella,
Niin yhteiskunnan näyttämöllä rooli jokainen
On idiootin rooli jota ohjaa normit sen
Uutiskaaoksen.. 
Joskus, vaikka harvoin pysähdyn
Ja mietin silmät auki: mitä näe en? 
Ja silloin vauhti kiihtyy,
Koska vastaus on liikaa!
Se täytyy juosta nurin,
Ettei itsen kanssa joutuis kahden. 
Ei voittajaa, ei häviäjää -
Vain myytti viimeinen.
Ei voittajaa, ei häviäjää. 
Sä tahdoit olla vapaa, olla joen kaltainen,
Mutta jokeen kasvoi paasia sen joen padoten.
Jos se joki oli Todellisuus ja vesi Ihminen,
Niin ne paadet oli sanoja, nuo kaksi erottaen
Ja rannat rajaten! 
Vain lapset osaa leikkiä, muut pelaa peliä,
Ja yhteiskunnan säännöt suosii kovaa peliä!
Jos TV peilaa todellisen, särkyneitä peilejä,
Vain naamioiden itsensä voi olla itsensä,
Itse itsensä... 
Joskus vaikka harvoin pysähdyt
Ja katsot silmät kiinni silmiin ihmistä. 
Ja silloin vauhti kiihtyy,
Koska silloin näkee liikaa!
Ja silmät kääntyy nurin,
Ettei itsen kanssa joutuis kahden. 
Ei voittajaa, ei häviäjää -
Vain myytti viimeinen.
Ei voittajaa, ei häviäjää. 
Joskus, vaikka harvoin pysähdyn
Ja mietin silmät auki: mitä näe en?
Joskus vaikka harvoin pysähdyt
Ja katsot silmät kiinni silmiin ihmisen...