Toisinaan on tunne oon hukkumassa hiekkaan
Toisinaan on tunne oon nukkumassa miekkaan
Toisinaan on tunne en tiennytkään mitään
Toisinaan on tunne en täyttänyt ketään
Minä hikoilen niin, puku painaa
Maahan painaa
Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois
Kunnes sä laulat mun itkuni pois
Kunnes laitat valon lamppuuni
Päästät irti nesteeni
Suutelet tämän ikävän pois
Olen nolla
Toisinaan on tunne, tiet muuttuneet mustiksi
Toisinaan on tunne, Musti Kerberokseksi
Toisinaan on tunne oon täällä vain kokeeksi
Kauanko se kestää, kun se murtuu
Maahan sortuu
Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois
Kunnes sä laulat mun itkuni pois
Kunnes laitat valon lamppuuni
päästät irti nesteeni
Suutelet tämän ikävän pois
Olen nolla
Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois
Kunnes sä laulat mun itkuni pois
Kunnes laitat valon lamppuuni
päästät irti nesteeni
Suutelet tämän ikävän pois
Kunnes sä riisut
Kunnes sä laulat
Kunnes laitat valon
Suutelet tämän ikävän pois