Otan sua ranteista kii ja sidon käsinojiin.
Tää on ainoa mun keino paeta.
Nään ku siin tuolissas oot jo huolissas.
Tätä tahtois en, tää on mun keino viimeinen.
Mä katkon sun peukalon ettet sä liftata voi mun perään.
Sit etusormen vuoro on ettet sä töki mua sillä enää.
Hei kohtalo, oon iso tyttö jo.
Ja mä päätän sen, kenen oon tai en.
Muistan kun moikkasit mua, vaikken ees tuntenu sua.
Ja mut sun vangiks veit ja tahtos selväks teit.
Mut kuule kohtalo, mul oma tahto on.
Ja nyt se varmistaa, ettet sä enää kii siit saa.
Ja murran sun keskarin, ettet sä häpäise mua enää.
Ja nimetöntä säälisin, mut ei sil mitään fiksua teekään.
Hei kohtalo, oon iso tyttö jo.
Ja mä päätän sen, kenen oon tai en.
Hei kohtalo, mul oma tahto on.
Mut sun pikkurilliäs en vie, vaan mun mielessä salaa.
Mä toivon et sä muutut kiltimmäks ja ehkä vielä mä palaan.
Ja antaudun, siihen kietoudun.
Jos teen päätöksen, et oon sun nainen.
Hei kohtalo, oon iso tyttö jo.
Ja mä päätän sen, kenen oon tai en.