Ei, et lukenut väärin
niitä vähäisiä sanoja
jotka laitoin valkovatsallesi
kuiskin maahisenkorvaasi
Ei, et nähnyt väärin
niitä kehystettyjä kuvia
jotka piirsin sinisilmillesi
ahdoin enkelinsuuhusi
Olisit väkevä kuin kesä
ja kuohuva koski
olisit väkevä kuin lehti
joka putoaa
Ja alla takiaisten,
sananjalkain, saniaisten
laulu etsii tietä vapauteen
Se kieli ensimmäinen
mielen äiti, äärimmäinen
laulu tahtoo viedä vapauteen
Olin niin palasina
niin rikki kuin voi olla
kun kaaduin vierellesi
vaadin maata maattavaa
olin niin vaativainen
kuin vain pienimpänä voi olla
kun imin verta verestäsi
varrestasi elämää
Olisit väsynyt niin kuin syksy
hedelmistä raskas
olisit väsynyt kuin kevätpuro
juoksustaan