Vaellamme surren
me heitettyinä tänne
Kuin valta herran enkelten
on meidän käsissämme
Mut valta yli aineen vaan,
niin vähän hengen valtaa
Kun suurin silmin pimeään
me jäämme katsomaan
On tiet ja radat ilmojen
ne meidän viejiämme
Kun julmuuksia viljellen
poljemme veljiämme
Mut suuren portin äärellä
vain kaikuu hiljaisuus
Ei aatos sielunpohjukassa
mikään ole uus