Rantaan rajattomuuden
ajan hyöky tyrskii
laitaan tähtilaivojen
valon vuoksi hankautuu
vedän kultaista verkkoa merellä
usvan polkua metsässä kuljen
hyvä maa allani huokuu
leppeässä tuulenvuossa
olisinpa oikea ihminen
olisinpa elävä
olisinpa todellinen
kivun riimut iholla
olisinpa hetken kerran
elonmatkan keston verran
viiman viedä, virran kastaa
käden kovan hyväellä
railoihin tähdenvälien
ui parvet komeettain
kuiluihin painovoiman
planeetat putoaa
kavahdanko suurta tammea
suden nälkää lumessa
halkaistua valtatietä
rikkinäiseen kaupunkiin