Poika kulkee veitsenterää
tyhjä ilme kasvoillaan
hän kantaa miehen taakkaa
väsynyttä, typerää
tyttö huutaa perään
vaan kuka naisen puhetta kuuntelisi
pilvet yötä peittää
jättää pienen huoneen hämärään
minä muistan kuvat
minä muistan sanat
minä muistan kun yössä suudeltiin
ja muistan kaiut
ihmisten äänet
minä muistan suuren pienuuteni
ja katson suoraan aurinkoon
se pimeydessä hehkuu
ja tunteet jäätyneinä
katson kuiluun sisälläni
ei porttia, ei ikkunaa
ei siihen paikkaan kulkua
ei sinne vielä nää
vaik´ eletty on puoli elämää
tyttö kulkee veitsenterää
ilme kasvoilla vaihtuen
taivas niin musta
sydän pysähtynyt melkein
käsin kylmin, silmät kiinni
etsii toista viereltään
mikä yössä kimmeltää
ei ole pelkkää unta