Sinut kun näin ihmeellinen
Sydämessäin ääni niin yksinäinen
Kuiskasi näin siinä hän nyt on
Elämääni hellästi puuttui
Kohtalonkoura, sointuni muuttui
Sävel surullinen, laulu iloinen
Kuolema, ei pelottaa voi meitä
Taivas taikka tuonela, oot rakkain
Eikä edes kuolema, erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomenna, oot rakkain
Sisälläsi elämän uuden
Tunnen, nään kasvoillas onnellisuuden
Pelottavin
Entä jos sittenkin
Valita jos uudelleen saisin
Rakkaudes, raivos kaiken ottaisin
Yön sekä auringon
Arjen harmauden
Kuolema ei pelottaa voi meitä
Taivas taikka tuonela, oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomenna
Unholaan tosta vaan
Sanat, teot nää painu ei
Anteeksi silti saat väärin teit
Päivällä tunnen yön saapuvan
Ja syksyllä talven
Kuin pimeän henkäyksen jäänsinisen
Laulavan sävelen viimeisen
Muttei edes kuolema pelottaa voi meitä
Taivas taikka tuonela, oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomenna, oot rakkain
Eikä edes kuolema